Jennynblogi

Matka alkoi aamulla Rutatientorilta, josta hyppäsimme äitin ja siskoni kanssa junaan kohti Tamperetta. Kun saavuimme noin 2h päästä Tampereelle, pääsimme saman tien kirjautumaan sisälle hotelliin. Veimme siskoni kanssa tavarat ylös ja lähdimme kohti muumimuseota, jonne oli hitellillta noin 15min kävely matka. Museo maksaa 12e Museon ulkona on aivan suloinen muumipeikko patsas ja museon sisäänkäynnillä on kuva jossa  lukee Kuinka sitten kävikään? Museossa ei saanut kuvata. Museon yläkerrassa oli erilaisia muumihahmoja ja jätti muumi kirjoja. Alakerrassa oli erilaisia muumitalopiirustuksia ja lisää tietoa muumeista ja ja jätti kirjoja. Alhaalla näkyi myös japanilaiset muumit, jotka näyttivät enemmän virtahevoilta. Tunnelma museossa on sadunhohtoine, aikuismaine ja mielenkiintoinen. Jos vähänkään pitää muumeista, niin ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, ja rahalleen saa varmasti vastinetta. Lopuksi Tampere-talossa on Muumishop, jos on aikaa niin ihmeessä kannattaa käydä, vai

Päivä alkoi tuttuun tapaan töillä, ja kun työt olivat ohi lähdin kohti kamppia, jossa tapaisin kaverini joka oli myös tulossa keikalle, ja pääsi juuri sammoihin aikoihin, kuin minä. Jännitin hirveästi sitä, että löydömmekö oikean jonon ja kuinka mahdamme jeretä keikalle, ennen sen alkamista. Onneksi kerkesimme vaikka aikka ei ollut, kuin se 25 min. Menimme 6 ratikalla hietsuun ja kerkesimme jopa käymään kaupassa ja nostamassa narikkaa varten rahaa. Jonotimme keikka jonossa, ehkä noin 10-15min, kunnes pääsimme sisää. Tunnellma keikalla oli todella siisti, ja ensikertaa keikalla kukaan ei huutanut päälle, kun yritettiin kertoa enkuksi mitä heillä oli asiaa. Plussat siitä. Dreamchatcher oli ensimmäinen korealainen tyttöryhmä joka suomeen tuli, ja vaihteluahan se on. Ostimme ennen keikan alkua hupparit jotka ovat todella mageet  ja kalliit (60e) ja ne päällä olimme koko keikan, todeten,että kuuma siinä tuli. Kun lähdimme ennen encoren loppua, minä sain julisteen joka oli tarkoitettu vain v