Se merkitsee minulle käyntiä joka vuosi partion itsenäisyyspäivän lipunnostossa ja perinteisesti tuntematonta sotilasta ja linnan juhlia. Tänään se myös merkitsee ilotulitusta ja kunnioitusta niitä viimeisiä 100 vuotiaita ihmisä kohtaan jotka jollakin tavalla ovat osallistuneet suomen puolustukseen noin 100 vuotta sitten eli 1917. Ilman heitä Suomesta ei ehkä koskaa olisi tullut itsenäinen enkä olisi päässyt juhlimaan suomen 100 vuotista taivalta, niin hyvässä kuin pahassa. Suomi on sinivalkoinen ja todella kaunis maa, vaikkakin se on pieni. 100 vuotta on pitkä aika ja siihen mahtuu niin iloa kuin suruakin, mutta onneksi surut on voitettu ja niitä voidaan muistella ilolla ja nähdä myös tulevaisuuteen ja toivoa onnellista tulevaa 100 vuotta uudelle sukupolvelle. Toivon että tuleva sukupolvi voi elää yhtä ihanassa ja turvallisessa suomessa, niin kuin minäkin olen saanut elää.
Kommentit
Lähetä kommentti